Miten hyvinvointi voisi kestää?

Mikä meitä kaikkia yhdistää? Se, joka eroaa juhlasta, onnettomuudesta ja voimakkaista tragedioista. Se, että aina tulee huomen ja lähtökohtaisesti voi olettaa olevan enemmän päiviä, jotka jollain muotoa muistuttavat toisiaan kuin ovat täynnä muutoksia ja jyrkkiä tunnevuoristoratoja.
Arjen suloiset päivät, jotka lohdullisesti ja uskollisesti seuraavat toisiaan ja filosofisesti tarkasteltuna luulen, että arjen kestävä hyvin vointi on tärkeimpiä saavutuksia kunkin elinkaaren aikana.
Saattaa olla, että jokaisella historian ajanjaksolla on omat vitsauksensa, mutta nykykulttuurimmekin haastaa jälleen elinolosuhteita ja rauhallista arkea aivan omalla omituisella tavallaan. Tällä tarkoitan läntisen maailman kulutushysteriaa ja yltäkylläisyyttä, joka jatkuvasta tiedon lisääntymisestä huolimatta kulkee uskollista kasvu-uraansa. haastamaan näitä elämän peruselementtejä pitkäjaksoisen rauhan ja yltäkylläisyyden aikana.
Mukavuudenhaluinen ja kekseliäs lajimme on luonut itselleen lukemattomia ansoja, joilla keskellä yltäkylläisyyttä ja rauhanaikaa, terveinä sosiaalisten suhteiden ympäröimänä pystyy sabotoimaan omaa hyvinvointiaan ja arkea monin eri tavoin. Veikeitä on lajimme ominaisuudet.
Olen miettinyt arjen elementtejä usein elämässäni. Menettäessäni äitini 13-vuotiaana, muutos arkeeni oli massiivinen. Varmasti isäni kokemukset evakkotaipaleelta (s.30.0430) sodan aikana ja jatkuva pelon ilmapiiri olivat merkittävässä roolissa myös hänen arjessaan identiteettinsä syntyvaiheissa, enkä voinut välttyä huomaamasta miten monet noista arvista vaikuttivat hänen henkilökohtaisen hyvinvointiinsa läpi loppuelämän.
Olen saattanut molemmat vanhempani tuonpuoleisen rajalle karussa sairaalaympäristössä ja pohtinut miten paljon voi muuttua yhdessä yössä. Itsellenikin kävi niin, että yhtäkkiä heräsin sairaalan teho-osastolta hengityskoneessa, toinen puoli halvaantuneena. Kerrassaan outo ja ahdistava kokemus. Oma sairastuminen on toistaiseksi ollut pysyvin vedenjakaja elämässäni, eikä arki ole enää koskaan tuntunut samalta kuin ennen sitä, vaikka tapahtumasta on jo lähes pieni ikuisuus, 14- vuotta. Huominen on tullut toistaiseksi aina. Eikä mikään saa enää minua autuaammaksi kuin tavallinen arki (”ei sitä ymmärrä ennen kuin sen menettää”, ovat viisaat aina sanoneet).
Oletko sinä pysähtynyt pohtimaan, mitkä elementit muodostavat valveilla olostasi mahdollisimman hyvää? Arjesta nautinnollista ja autuasta?
Suomen Mielenterveysseuran julkaisema Mielenterveyden käsi, josta itse käytän nimeä, hyvinvoinnin käsi. Se kuvaa mitä oivallisimmin jokaisen meidän hyvinvoinnin ja autuaan arjen perustuksia. Tämän visuaalisen viitekehyksen olenkin painanut visusti sydämeeni vaikka lähes kaikki nuoruusvuodet kapinoin toistuvia rutiineja ja samankaltaisuuksia vastaan (Oppia ikä kaikki ) Olin tosin niin anarkisti individualisti, että suunnittelin myös eläväni ikäni lapsettomana, avosuhteessa mielellään Helsingin keskustassa. Jostain on kuitenkin matkaan tarttunut aviomies, kaksi lasta, kaksi koiraa, farmariauto ja asuntolaina omakotitalosta. Miten omaperäistä! Samalla tavoin elämyshakuiset päiväni ovat vaihtuneet onnellisuutta, helppoutta ja turvaa tuoviin toistuviin rutiineihin ja viimein tässä keski-iässä olen oivaltanut myös luovuuden ja itseilmaisun loputtomat mahdollisuudet ja äärimmäisen tärkeät hyvinvointivaikutukset.
Kutsun sinut juuri siksi mukaan Arkikultaan suunnittelemaan, luomaan ja kokemaan, nyt on juuri oikea hetki antaa luovuuden ja itseilmaisun lähteä kokonaan lapasesta ja lisätä kulttuuria ja taidetta jokaisen meidän arkeen, niin että saadaan kaikki irti elämästä! Mukana?
Kerrataan vielä kädellisen hyvän arjen resepti: Peukalo: lepo, etusormi: ravinto (huom! tärkeä pinsettiote meille kädellisille!) keskisormi: sosiaaliset suhteet , nimetön: ulkoilu ja liikunta ja pikkusormi: luovuus ja itseilmaisu. Käden metafora on tosiaan mitä parhain, sillä kuten kokemuksesta tiedämme, pienikin haava yhdessä sormessa aiheuttaa usein melkoista haittaa arjessa, puhumattakaan, että koko sormi puuttuisi!
Otsikkoon vastatakseni tuumaan, että Kestävä hyvinvointi on ennen kaikkea näiden perustarpeiden kunnioittamista ja vaalimista sitä noudattamalla syntyy ihmisyydestä ja muiden kanssa olemisesta kanssa parasta mahdollista.
lepoa, ravintoa, läheisyyttä, kohtaamista, liikettä luonnossa ja itseilmaisua luovasti, siitä on kestävä hyvinvointi tehty!

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: