Kulttuuriperinnön lohdutus

Millaista kulttuuriperintöä mahdamme kantaa sisällämme suomalaisina, yksilöinä tai jonkin kaupungin asukkaina?
Millainen on hyvinkääläinen kulttuuriperintö? Kulttuurikahvila Arkikulta tarjoaa olemassaolollaan pienen palan paikallista kulttuuriperintöä aistittavaksi. Se sijaitsee lähes autenttisella yli sata vuotta vanhalla tontilla, jossa tämän pienen rakennuksen lisäksi on piharakennus ja nk. päärakennus, mikä sisältää liiketiloja sekä asuinhuoneistoja. Piharakennus on nykyisellään ajautunut ajamaan varaston roolia, mutta aikojen alussa siinä ovat sijainneet sauna, huussi sekä puuliiteri. Tontti on aivan keskustan tuntumassa ja silti hitusen syrjässä, mutta astuttuasi portista pihapiiriin humpsahdat samalla ajassa taaksepäin historian kerroksiin, jossa tällaiset pienet puiset talot ympäröivät Ossian Donnerin tänne perustamaa villatehdasta ja kaupunki alkoi syntyä sen ja muutama vuosikymmen aikaisemmin rakennetun rautatien ympärille. Ihmiset tulivat tehtaaseen töihin ja rakensivat asuintaloja ja koulukin perustettiin lähelle. Hyvinkään itäpuolelle alkoi viimein 1800-1900 lukujen vaiheessa syntyä muutakin kuin Ahdenkallion kartanon metsästys- ja viljelymaita ja uudenlainen arki alkoi täällä monelle uudelle perheelle.
Olen kahvilan avattuani (7.6.2019 saanut kuulla lukuisia tarinoita, joita itseä vanhemmat hyvinkääläiset ovat tulleet paikkaan muistelemaan. Naapuritontin kioskista, päätalossa sijainneista liikehuoneistoista Luistinradasta pihamaalla sekä huusin katosta mäenlaskupaikkana talviaikaan. Morsiankin oli erään miehen veljelle löytynyt yläkerrasta ja häitä jon tässä pienessä talossa vietetty ainakin muutamat. Muutama hääyökin nukuttu. Näitä arvokkaita kertomuksia kuunnellessa talo on joka kerta ”herännyt vahvemmin” henkiin itselleni ja samalla se on sekä rikastanut omaa hyvinkääläistä kulttuuriperintöäni että myös sitouttanut minua paikkakuntaan. Nyt juuri koen lähes kunniatehtäväkseni olla jatkamassa tämän pienen mökin arkea vielä 2020- luvulla. Valtavan hienoa saada liittyä tähän historialliseen jatkumoon.
Kutsun teitä kaikkia lämmöllä ovesta sisään tämän saman kulttuuriperinnön lohduttavaan syleilyyn. Nyt me yhdessä luomme tämän paikan arkea ja saamme nauttia historian lohduttavasta tuulahduksesta. Siitä, että täällä on ollut ihmisiä ennen meitä ja on nytkin ja meitä yhdistävät nyt juuri nämä seinät,tarinat ja ihmisyys. Me kaikki ennen ja nyt kuulumme tänne ja olemme osa juuri tämän talon tarinaa ja kokemushistoriaa. Lämpimästi tervetuloa aistimaan tämä.
Myös siis fyysinen kulttuuriperintö tuottaa ihmeellistä merkityksellisyyden kokemusta antamalla mahdollisuuden olla samalla osa jotain suurempaa tarinaa, hyvinkääläisyyttä , suomalaisuutta, ihmisyyttä. Tällaisen kokemisesta tuntee lohdutuksen lisäksi kiitollisuutta ja nöyryyttäkin : Säilytetään vanhat talot ne tekevät hyvää meidän kaikkien sielulle!